Lue

Miten edistän vastuullista markkinataloutta ja Suomen kilpailukykyä?

Markkinataloutta on edistettävä purkamalla ylimääräistä sääntelyä, vapauttamalla työmarkkinoita, alentamalla verotusta ja karsimalla julkisen sektorin menoja. Konkreettisia esimerkkejä ovat esimerkiksi apteekkien paikka- ja määräsääntelyn purkaminen, työehtosopimusten yleissitovuuden poisto, työn verotuksen ja sivukulujen merkittävä alentaminen, sekä edellisen rahoittaminen valtion menoihin kohdistuvilla laajoilla leikkauksilla.

Edustamani Liberaalipuolue on laatinut Leikattavaa löytyy -nimen alla varjobudjetin, joka sisältää yli 9 miljardin euron arvosta ehdotuksia leikkauskohteista ja tiettyjen valtion tehtävien lakkauttamisesta. Olemme varjobudjetillamme ja samannimisellä sosiaalisen median kampanjalla onnistuneesti vaikuttaneet valtion taloustilanteesta käytävään julkiseen keskusteluun ja saaneet sen painopisteen siirtymään kohti pohdintaa budjetin tasapainottamiseen tarvittavista leikkauksista. Varjobudjettimme on julkaistu kokonaisuudessaan osoitteessa www.liberaalipuolue.fi/leikattavaaloytyy.

Miten tuen veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä?

Kokonaisveroastetta on alennettava ja se on rahoitettava menoleikkauksin, ei velaksi. Verojärjestelmää on yksinkertaistettava ja muutettava läpinäkyvämmäksi erilaisia verotukia ja -vähennyksiä karsimalla, samanaikaisesti yleisiä verokantoja alentaen. Henkilöverotuksen läpinäkyvyyden parantamiseksi on säädettävä kaikki lakisääteiset maksut pakollisiksi tiedoiksi palkkatodistuksiin, jotta työn hinta ja verokiilan suuruus ovat yleisesti tiedossa. Yhteisöverotus tulee pitää kansainvälisesti tarkasteltuna kilpailukykyisellä tasolla.

Millaisena näen yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina?

Kansalaisen kannalta ei ole suurta merkitystä tuottaako palvelun yksityinen yritys vai julkinen sektori omana työnään, kunhan palveluita on saatavilla ja ne on tuotettu tarkoituksenmukaisesti kustannustehokkaalla tavalla. Yritykset tulee nähdä kumppanina julkisten palvelujen tuottamisessa, ei uhkana. Yrityksillä on varmasti paljon osaamista annettavanaan hyvinvointialueiden tarpeisiin, aina tietohallinnosta kiinteistönhoitoon ja kaluston kunnossapitoon ja kaikkeen siltä väliltä. Hyvinvointialueilla on panostettava hankintaosaamiseen, jotta yhteistyöstä saadaan paras hyöty irti.

Miten edistän yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta on luovuttava, samoin kuin työluvan koko käsitteestä. Kaikkien maassa laillisesti olevien henkilöiden on saatava etsiä vapaasti töitä. Kotimaisen työvoiman liikkuvuutta on edistettävä poistamalla varainsiirtovero, joka tutkitusti vähentää muuttoalttiutta. Työmarkkinoista on tehtävä nykyistä markkinaehtoisemmat poistamalla työehtosopimusten yleissitovuus, ja edistämällä paikallista sopimista. Työllistämisen riskiä yrityksille on alennettava irtisanomissuojaa heikentämällä, jonka vastapainoksi työttömyysturvasta on poistettava karenssit. Ansiosidonnainen työttömyysturva on ulotettava koskemaan kaikkia työntekijöitä, mutta muutos on tehtävä kustannusneutraalisti samanaikaisesti porrastamalla ansioturvaa ja lyhentämällä sen kestoa.

Mitä ajattelen Suomen roolista osana Euroopan Unionia?

Suomen tulee olla EU:ssa aktiivinen ja pyrkiä päätöksenteon ytimeen. EU on Suomelle tärkeä sidosyhteisö, etenkin nyt kun kansainvälinen turvallisuustilanne on heikentynyt merkittävästi. Ilman EU-jäsenyyttä (ja toivottavasti pian koittavaa NATO-jäsenyyttä) myös taloudellinen asemamme on huonompi maariskin kasvaessa sijoittajien silmissä. EU:n vapaakauppa-alue on myös Suomen kaltaiselle pienelle avotaloudelle erinomaisen tärkeä. Suomen tuleekin edistää EU:ssa erityisesti kaupan esteiden (kuten erilaisten kansallisten tukiaisten karsimista ja eriävien standardien yhtenäistämistä) jatkuvaa purkamista, mikä on myös kansallisen etumme mukaista.

Miten edistän suomalaisten yritysten kilpailuetua Suomen siirtyessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin?

Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisessä on hyödynnettävä markkinaehtoisia keinoja, kuten EU:n päästökaupan laajentamista uusille sektoreille. Tasapuolisen kilpailuasetelman aikaansaamiseksi voi olla tarpeen asettaa hiilitulleja EU:n ulkopuolisille maille. Uudenlaisen teknologian käyttöönotosta on tehtävä mahdollisimman sujuvaa, ja esimerkiksi ydinenergialakia on viipymättä uudistettava pienydinvoimaloiden sallimiseksi. Julkisen sektorin tehtävänä ei ole valita markkinoilta voittavia yrityksiä, joten tukiaisia ei tule jakaa. Kilpailuetua ei tule etsiä valtion lompakosta, vaan yritysten ketteryyttä ja uudistumiskykyä parantavilla muutoksilla kansalliseen lainsäädäntöön. Työmarkkinoiden kehittäminen sekä verokantojen madaltaminen ja yhtenäistäminen ovat tässä avainasemassa.